Olin itsenäisyyspäivän aikaan 2 eri keikalla Satulinnassa. Ensimmäisenä iltana Onnentähteä ja Heikki Koskeloa. Oli mahtava nähdä Heikki 1,5 vuoden tauon jälkeen sekä hänen uudistunut yhtyeensä. Onko yllätys jos sanon tykästyneeni Heikkiin taas uudelleen ja kiivaasti koitan etsiä keikkaa mahdollisimman läheltä.
Onnentähden keikka oli niin sanottu jäähyväiskeikka, sillä heidän kitaristi Jaakko siirtyi muihin puuhin. Jaakkon tilalle on nyt tullut Mika Rämä, jota en ole vielä päässyt Onnentähden riveissä kuuntelemaan, mutta 2 viikon päästä sekin onnistuu. Kyllä jää ikävä Jaakon esittämää Mikko Mäkeläisen - Minä ja Rautavaara biisi. Satulinnassa oli hauska ja rauhallinen ilta tuona lauantaina.
Maanantaina 5.12. otin suunnaksi taas Satulinnan. Illasta en juuri muista mitään. Sain muutaman vuoden tauon jälkeen muutaman paniikkikohtauksen, joka haittasi hieman iltaani. Kyseessä siis Läpivalaisun ja Sinitaivaan keikka.
Läpivalaisu oli jälleen tuolloin tuttu ja turvallinen. Ei juurikaan muutosta, mutta oli heitä niin ihana päästä katsomaan, vaikka kiire tuli pois enkä kerennyt poikia juurikaan jututtamaan. No kuulemma pojat ovat pian tulossa lähiseudulle tanssittamaan, niin onhan se 2 kuukauden tauon jälkeen mukava mennä heitä ''Kiusaamaan'' kameran kanssa.
Voi! Sinitaivasta kyllä oli ihana nähdä pidemmän tauon jälkeen, vaikken heitäkään ehtinyt jututtamaan. Biisit olivat muuttaneet järjestystä. Joitain oli kiva vain kuunnella istuen lavan lähellä. Mahtava ilta kohtauksista huolimatta ja tanssijoita oli saapunut maanantaista huolimatta hyvin. Ja ehkä siihen edesauttaa myös Sinitaivas, jonka keikoilla tuntuu olevan hirveästi tanssimassa tanssijoita.
Pidin tosiaan parin kuukauden humppatauon, jonka aikana keskityin opiskeluun tai ainakin yritin. Satulinnan keikoista seuraava oli 3.2. Vaajakosken Urheilutalolla Saija Tuupasen tahdittamana. Saijan setit olivat jälleen kerran monipuoliset. Sekä muuttuneet sitten elokuun jälkeen, jolloin taisin puhua Saijalle muutostani Jyväskylään,josta hän tällä kertaa paljon kyselikin. Saijassa vain on jotain sitä ihanaa aitoutta ja oikeaa lavakarismaa. Aina yhtä hyvä fiilis jää Saijan tapaamisten jälkeen.
Seuraavaksi kävin pienen mutkan laivalla katsomassa Taikakuuta, väkeä oli liikkeellä keskellä viikkoa oikein reippaasti, joka varmasti oli Ressun ja Jussin ansiota. Taikakuu oli ottanut ohjelmistoonsa uusia biisejä, jotka Juhan äänelle sopivat todella hyvin. Silti jäin vielä kaipaamaan sysksyllä heidän ohjelmistossa kuulemaani Posteljooni-kappaletta. Eihän heistä voi muuta sanoa, kuin että ovat kyllä niin valoittavia pari vuotta sitten tapahtuneen uudistuksen ja n.15 vuoden jälkeenkin! Illalla pojat tosiaan vetivät 4 settiä ja iltapäivästä virkeinä oltiin artistitapaamisessa.
Laivan jälkeen 10.2. Vaajakoskella jälleen. Illan tanssittajana toimi Helminauha, jota en ollut nähnyt sitten vuoden 2015 jälkeen, vaikka aluksi muistelin etten 4 vuoteen :D Olihan se nostalginen reissu. Tuttuja ja turvallisia kappaleita mutta myös uusia kappaleita muutamalta tutulta artistilta. Paikalla oli enimmäkseen vanhempia ihmisiä, joka on toki ihan ymmärrettävää, kun se on aina niin ollutkin Helminauhan kohdalla.
Viimeisimpänä eli 17.2. oli vuorossa Sinitaivas Vaajakoskella. Biisit olivat useimmat samoja kuin Satulinnassa, mutta niitä edelleen kuunteli tuossa lavanreunalla oikein mielellään. Sinitaivaan riveihin on astunut nyt uusi puhallisoittaja Jyri Laitila, joka parin viikon mukana olon jälkeen, ei kyllä kuulostanut lainkaan huonolta. Paikalla oli todella paljon tanssijoita joista suurinosa oli 20 vuotiaan Keski-suomen tanssin ystävät Ry:n eli Kestävien jäseniä. Hieno ilta, hieno tunnelma sekä ihana Sinitaivas. Jäin vielä kotiin paluu matkallani hetkeksi Jyväskylän keskustaan ulkoilmaan kuuntelemaan, kun Taikakuu soitti Tähti-ravintolassa. Voi mikä ilta!
Kunpa mä vaan tänä vuonna uskaltaisin enemmän tanssia!
Ihanaa alkanutta loma/koulu/työviikkoa kaikille <3
-SALLA-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti